Koirat, Jori ja Peuransilmä

Tähän tulee blogimme ensimmäinen elokuva-arvostelu, kenekäs muunkaan elokuvasuorituksesta kuin kaikkien aikojen miehekkäimmän miehen, eli George Clooneyn toimintapätkästä  Clooneyn Jori taas repäisee .


Mikä suomalaisen peuransilmä-Björklundin osuus elokuvassa tulee olemaan, on minulle vielä täysin epäselvä. En juuri KOSKAAN lue elokuvan juonta tai arvosteluja etukäteen. George on tietenkin sankari, ja luultavasti Irina on sitten se italialaisen pikkukylän Luder. Näinhän ne roolijaot menee. Mutta ei sillä että lähtisin ennakkoluuloisin ennakko-odotuksin elokuviin. 


En ole kriittinen, elokuva- ja taideopintoja en ole koskaan harrastanut, ja ohjaajan nimi elokuvista jää harvoin, ei juuri koskaan mieleen. Tästä tosin poikkeuksena Alfred Hitchcockin elokuvat joiden näyttelijöiden henkilöllisyydestä minulla ei ole aavistustakaan. Yllättävää kyllä, nimi Anton Corbijn, on minulle tuttu. Corbijn on ansioitunut mm. U2 ja Depeche Mode levyjen kansikuvalehtisten suunnittelijana. Ja tästäkin tiedosta saa syyttää miestä. 

Elokuvat on tarkoitettu viihteeksi, vaikka naiselliseen (?) tapaan jaksaisinkin analysoida elokuvan puhki jälkeenpäin. Draaman kaari ei minusta koskaan muistuta Aristoteleestä ja menetän heti otteen jos hahmoja tupsahtaa kuvioon enemmän kuin kolme. Vihaan aika-jatkumossa eestaas hinaavia pätkiä ja liian nopeita leikkauksia. Tällä keskittymishäiriöllä on homma pidettävä yksinkertaisena.

Mitähän sillä Jorilla on mielessä.. Hienoa elokuva-iltaa muillekin. Pitäkää varpaat lämpiminä ja kuivina. Viime kerralla elokuvateatterin lattialla oli kaljaa. Siitäkin syytimme ulkomaalaisia. 


Ja sitten vielä muistutus siitä mihin koirat pystyvät: OMG!

Elisabetta Canaliksen koirat jättivät kakkaa Clooneyn elokuvasettiin